Kaupungistuminen ja työelämän murros on koetellut perheiden jaksamista jo ennen koronaa – perheiden tukeen panostettava nykyistä enemmän

Korona-aika on koetellut kaikkien jaksamista. Pikkulapsiperheissä, joissa voimavarat ovat ihan normaalitilanteessakin koetuksella, arki on saattanut ottaa entistä kovemmalle. Viimeisen vuoden aikana arki on koostunut etätöistä ja -koulusta, eikä lastenhoidossakaan ole ollut välttämättä apua saatavilla samalla tavalla, kun kontakteja on pitänyt välttää. On yritetty vain pärjätä ja sinnitellä omin voimin. 

Neuvolakäyntejä on karsittu, ja myös kouluterveydenhuollosta on siirretty paikoin ammattilaisia koronajäljitykseen. Tämä on saattanut johtaa siihen, että on lapsia ja perheitä, joiden hyvinvoinnista kenelläkään ei ole mitään käsitystä. Paitsi tietenkin perheillä itsellään. Avun hakeminen voi silti olla joskus vaikeaa, vaikka tarvetta olisi.

Me näkisimme, että nyt olisi todella tärkeä kartoittaa kokonaisvaltaisesti se, missä perheiden hyvinvoinnin osalta mennään. Tehdä jokin kysely, joka tavoittaa jokaikisen perheen ja jossa kysytään se, missä voimavarojen osalta mennään. Esimerkiksi Tampereella 4-vuotiaiden lasten hyvinvointia on selvitetty jo useampana vuonna, viimeksi marras-joulukuussa 2020. Pääasiassa tamperelaiset lapset voivat hyvin, mutta kyselyssä nousi esille myös huolestuttavia asioita, kuten vanhempien jaksamisen heikentyminen ja yksinäisyyden lisääntyminen. Joka viides vanhempi kertoi tukiverkkojen puutteesta. 

Samassa Tampereella tehdyssä kyselyssä selvitettiin myös tukipalveluiden tarpeesta. Joka kymmenes tamperelaisperhe kertoi, että neuvolan lisäksi tukipalveluille olisi ollut tarvetta, mutta näihin ei ole saatu ohjausta. Perheneuvoloiden resursseja olisikin lisättävä ja palveluita olisi saatava helpommin saavutettaviksi, lähemmäksi perheitä. Perheiden hyvinvointia tulisi tarkastella myös nykyistä kokonaisvaltaisemmin ja erilaista tukea tarvittaisiin perheisiin ja vanhemmuuteen riippumatta lapsen iästä. 

Yhteiskuntamme on muuttunut kaupungistumisen myötä ja läheskään kaikilla ei ole enää samanlaisia turvaverkkoja, kuten isovanhempia, asumassa naapurissa tai edes lähikunnissa. Tämä pitäisi ottaa huomioon perheiden palveluita mietittäessä. Omassa lapsuudessamme oli vielä hyvin tavallista, että lapset menivät koulupäivän jälkeen mummolaan ja isovanhemmista oli paljon apua päivittäisen arjen pyörittämisessä. Vanhemmilla jäi tällöin paremmin aikaa palautua töistään ja aikaa järjestyi paremmin myös parisuhteelle. Tänä päivänä lapsiperheissä eletään hyvin toisenlaista todellisuutta. Työelämä vaatii entistä enemmän, ja monella vanhemmalla työpäivä jatkuu vielä kotona illan tunteina. Lastenhoitoon on apua saatavilla vain satunnaisesti.