Poliittinen puheeni ensimmäisen kauden puoluevaltuuskunnan varajäsenenä

Vihreiden puoluekokouksessa valittu puoluevaltuuskunta kokoontuu tänä viikonloppuna (2.-3.10.2021) pitämään ensimmäistä kokoustaan. Itselläni on ilo osallistua kokoukseen ensimmäisen kauden varajäsenenä, joskin tällä kertaa vielä perhesyistä etäyhteyksin. Upeita linjapuheita puolueemme puheenjohtajistolta ja poliittisia puheita kokeneemmilta kollegoilta.

Itsekin rohkaistuin käyttämään puheenvuoron, jonka halusin jakaa kuntavaalien jälkeisen hiljaiselon jälkeen myös tänne blogiini:

“Hei arvoisa puoluevaltuuskunta, 

Olen Kirsi Vuorinen, puoluevaltuuskunnan tuore varajäsen, kahden pikkulapsen äiti, johdon konsultti, kestävyyslähettiläs ja järjestöaktiivi Helsingistä. On todella hienoa päästä osaksi tätä vaikuttavaa joukkoa! 

Haluan omassa puheenvuorossani nostaa esille kolme asiaa:

Ensimmäisenä ELINKEINOELÄMÄ JA TOIVOA LUOVAT ESIMERKIT: 

On hienoa, että pystymme puolueena luomaan poliittiseen keskusteluilmastoon toivoa. Toivo on ollut läsnä tänäänkin hienoissa puheenvuoroissa. Monet yrityksistä ovat jo ottaneet vastuullisuuden todella asiakseen ja ajavat kestävyysmuutosta jo poliittista kenttää nopeammin.Tämä on omiaan lisäämään toivoa. Näitä hienoja esimerkkejä, edelläkävijöitä ja konkreettisia ratkaisuja meidän on tärkeä nostaa esille ja lähentyä myös elinkeinoelämän kanssa. Sen ei tarvitse tarkoittaa, että puolue on menossa vasemmalta oikealle. Itse näen, että vahvuutemme on nimenomaan siinä, että olemme jossain siinä keskellä ja onnistumme puhuttelemaan ihmisiä sekä vasemmalla että oikealla, kun ilmastokriisin torjunnassa voittajia ovat lopulta kaikki.

Toiseksi TALOUDELLISET KANNUSTIMET: 

Meidän on tärkeä saada kestävämpään kulutukseen ja kiertotalouteen siirtymiseen lisää vauhtia. Muutoksen tueksi tarvitsemme entistä vahvempia taloudellisia kannustimia. Vihreät valinnat eivät saa olla omantunnon kysymys. Keskivertohelsinkiläisenkin kulutuksen osuus hiilijalanjäljestä on yli kaksinkertainen suoriin päästöihin verrattuna. Meitä kuluttajia pitäisi palkita tuntuvammin valistuneista valinnoista ja kestävästä elämäntavasta, jotta muutoksen kulmakerrointa saadaan kasvatettua. Tarvitsemme uusia ihanteita. Esimerkiksi käytetyn tuotteen hankinnasta pitäisi tehdä ensisijainen vaihtoehto. Alustatalous tarjoaa tähän jo hyvät eväät. Elinkaaripalveluiden kasvuun panostamisella on myös positiivisia työllisyysvaikutuksia.

Kolmantena VIESTINTÄ JA MEDIASUHTEET: 

Olen tehnyt itse töitä paljon yritysten muutoksen läpiviennin parissa. Näissä hankkeissa korostuu aina viestinnän voima. Näen, että Vihreinä meidän on tärkeää tehdä entistä enemmän viestintää suurelle yleisölle, oman kuplamme ulkopuolelle. On hienoa, että esimerkiksi Helsingin Sanomat on vastikään ottanut ympäristöasiat entistä vahvemmin agendalleen. Tarvitsemme tähän maahan lisää ymmärrystä ilmastokriisistä ja kestävyysmuutoksesta. Tämä helpottaa poliittista keskustelua yli puoluerajojen, kun meillä on sama tieteellisiin tosiasioihin pohjautuva ymmärrys tämänhetkisestä tilanteesta. On myös tärkeää, että pääsemme itse nykyistä vahvemmin vaikuttamaan siihen, miten meistä Vihreistä kirjoitetaan ja sometetaan, jotta katkaisemme siivet huhupuheilta ja narratiiveilta, joilla ei ole todellisuuspohjaa. Tämän merkitys korostuu taas vaalien lähestyessä.

Näillä ajatuksilla, oikein ihanaa kokouspäivää sinne Lahteen! “

Tässä päällimmäisiä ajatuksia tähän hetkeen. Kokous jatkuu jälleen huomenna. Käsittelyssä on kolme ohjelmapaperia: Vihreä Eurooppa-ohjelma, aluevaalien ohjelma sekä sosiaaliturvaohjelma. Kiinnostavaa asiaa siis luvassa! Kokousta voi seurata livenä osoitteessa: www.vihreat.fi/live.

Liity kuulolle sinäkin!

Kaupungistuminen ja työelämän murros on koetellut perheiden jaksamista jo ennen koronaa – perheiden tukeen panostettava nykyistä enemmän

Korona-aika on koetellut kaikkien jaksamista. Pikkulapsiperheissä, joissa voimavarat ovat ihan normaalitilanteessakin koetuksella, arki on saattanut ottaa entistä kovemmalle. Viimeisen vuoden aikana arki on koostunut etätöistä ja -koulusta, eikä lastenhoidossakaan ole ollut välttämättä apua saatavilla samalla tavalla, kun kontakteja on pitänyt välttää. On yritetty vain pärjätä ja sinnitellä omin voimin. 

Neuvolakäyntejä on karsittu, ja myös kouluterveydenhuollosta on siirretty paikoin ammattilaisia koronajäljitykseen. Tämä on saattanut johtaa siihen, että on lapsia ja perheitä, joiden hyvinvoinnista kenelläkään ei ole mitään käsitystä. Paitsi tietenkin perheillä itsellään. Avun hakeminen voi silti olla joskus vaikeaa, vaikka tarvetta olisi.

Me näkisimme, että nyt olisi todella tärkeä kartoittaa kokonaisvaltaisesti se, missä perheiden hyvinvoinnin osalta mennään. Tehdä jokin kysely, joka tavoittaa jokaikisen perheen ja jossa kysytään se, missä voimavarojen osalta mennään. Esimerkiksi Tampereella 4-vuotiaiden lasten hyvinvointia on selvitetty jo useampana vuonna, viimeksi marras-joulukuussa 2020. Pääasiassa tamperelaiset lapset voivat hyvin, mutta kyselyssä nousi esille myös huolestuttavia asioita, kuten vanhempien jaksamisen heikentyminen ja yksinäisyyden lisääntyminen. Joka viides vanhempi kertoi tukiverkkojen puutteesta. 

Samassa Tampereella tehdyssä kyselyssä selvitettiin myös tukipalveluiden tarpeesta. Joka kymmenes tamperelaisperhe kertoi, että neuvolan lisäksi tukipalveluille olisi ollut tarvetta, mutta näihin ei ole saatu ohjausta. Perheneuvoloiden resursseja olisikin lisättävä ja palveluita olisi saatava helpommin saavutettaviksi, lähemmäksi perheitä. Perheiden hyvinvointia tulisi tarkastella myös nykyistä kokonaisvaltaisemmin ja erilaista tukea tarvittaisiin perheisiin ja vanhemmuuteen riippumatta lapsen iästä. 

Yhteiskuntamme on muuttunut kaupungistumisen myötä ja läheskään kaikilla ei ole enää samanlaisia turvaverkkoja, kuten isovanhempia, asumassa naapurissa tai edes lähikunnissa. Tämä pitäisi ottaa huomioon perheiden palveluita mietittäessä. Omassa lapsuudessamme oli vielä hyvin tavallista, että lapset menivät koulupäivän jälkeen mummolaan ja isovanhemmista oli paljon apua päivittäisen arjen pyörittämisessä. Vanhemmilla jäi tällöin paremmin aikaa palautua töistään ja aikaa järjestyi paremmin myös parisuhteelle. Tänä päivänä lapsiperheissä eletään hyvin toisenlaista todellisuutta. Työelämä vaatii entistä enemmän, ja monella vanhemmalla työpäivä jatkuu vielä kotona illan tunteina. Lastenhoitoon on apua saatavilla vain satunnaisesti. 

Kirsi Vuorinen, Helsingin Vihreiden kuntavaaliehdokas numerolla 889

Anna Moilanen, Tampereen Vihreiden kuntavaaliehdokas numerolla 102

Oodi kulttuurille ja luoville aloille: Globaalien kriisien aikakaudella inhimillisten kykyjemme ja luovuuden merkitys ratkaisee

Useimmat meistä allekirjoittavat sen, että kulttuuri on meille kaikille tärkeää hengen ravintoa. Kulttuuri on myös tärkeä osa kansantaloutemme moottoria ja työllistää peräti 135 000 suomalaista. Se, mikä keskustelusta tuntuu unohtuvan, on että luovuudella ja luovilla aloilla on jo nyt ja jatkossa merkittävä rooli myös ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa. Tämä olisi hyvä pitää mukana keskustelussa. Asia kiteytetään mielestäni hyvin Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan 11/2018 julkaisun loppusanoissa:

“Globaalien kriisien aikakaudella inhimillisten kykyjen merkitys ratkaisee. Olemme riippu- vaisia itsenäisestä, kriittisestä ja luovasta ajattelusta. Epävakaan ja ennustamattoman tulevaisuuden äärellä on kyettävä inhimilliseen vastavuoroisuuteen, uusien taitojen nopeaan omaksumiseen, uuden ymmärryksen ja tiedon luomiseen ja rohkeaan uudistumiseen. Varautuminen tulevaisuuteen tarkoittaa yhteiskunnallisen huomion ja rakenteellisen tuen suuntaamista luovuuden kulttuurin mahdollistamiseen.”

Kulttuuriala on kärsinyt korona-ajasta monella tapaa – se näkyy niin alan liikevaihdossa, palkkasummissa kuin työllisyydessä. Kaikkien kulttuuritoimijoiden alasta riippumatta pitää saada tukea selvitäkseen koronakriisin aiheuttamasta notkahduksesta ja päästäkseen taas takaisin jaloilleen. On todella hienoa, että hallitus pääsi 21.4.2021 sopuun kulttuuri- ja tapahtuma-alan 230 miljoonan euron tukipaketista.

Tärkeää olisi vahvistaa myös kulttuurialojen perusrahoitusta valtion tasolla. Veikkauksen tuottojen lasku aiheuttaa leikkausuhan kulttuuribudjettiin, josta noin puolet rahoitetaan Veikkauksen tuotoilla. Kulttuurin 0,9 %:n osuus valtion budjetista on todella pieni alan merkityksellisyyteen nähden.  Kulttuurin ja taiteen osuus bruttokansantuotteesta on 3,0 prosenttia ja laajemmin määriteltyjen luovien alojen osuus jopa 7,3 prosenttia. Kulttuurin perusrahoitus pitäisikin suhteuttaa näihin lukuihin. Näin siis valtion tasolla, entä kuntasektorilla ja kuntapolitiikassa sitten?

Myös Helsingin kaupungin pitää olla valmis kulttuurialan lisätukeen. Kulttuurialalla toimii paljon yksinyrittäjiä ja freelancereita, joilla on vähemmän taloudellista puskuria paikkaamaan koronan aiheuttamaa tulotason romahdusta. Kaupunki päätti viime marraskuussa 2020 ylimääräisen 3 miljoonan euron erityisavustuksesta taiteen ja kulttuurin toimijoille. Kaupungin on tärkeä kuunnella nyt herkällä korvalla kulttuurialan toimijoiden tilannetta ja katsoa, mitkä ovat ne alat ja toimijat, jotka tarvitsevat julkista tukea kaikkein kipeimmin.

Helsingin kaupungin tulee tarjota alan toimijoille myös muunlaista tukea ja toimia mahdollistajan roolissa. Esimerkiksi kaupunki voisi tarjota tilojaan nykyistä edullisemmin ja joustavammin sekä kehittää yli toimialarajojen aivan uudenlaisia ratkaisuja kulttuuritoiminnan tueksi. Esimerkiksi Senaatintorin avattiin viime kesänä ravintoloitsijoiden käyttöön – vastaavanlaisia uusia avauksia ja kädenojennuksia tarvitaan myös kulttuurialan toimijoille.

Kirjasto- ja kulttuurimäärahojen keskiarvo Suomen kunnissa on 150 euroa asukasta kohti. Helsinki käytti vuonna 2020 kulttuuriin 171 euroa/asukas. Helsinki tukee kulttuuri- ja taide-elämää vuosittain 17 miljoonalla eurolla. Peräti 36 % kaikista kulttuurin ja taiteen työpaikoista on Helsingissä. Meidän Vihreiden tavoitteissa on kasvattaa kulttuurin sekä liikunnan avustusmäärärahoja ja jatkaa avustusten johdonmukaista kehittämistä siten, että uuden taiteenlajit ja liikuntalajit sekä taiteen vapaan kentän toimijat voivat nousta kaupungin tuen piiriin. On myös tärkeää vahvistaa Helsinkiä, joka tarjoaa puitteet meidän kaupunkilaisten omaehtoiselle ja spontaanillekin kulttuuritoiminnalle.

Maksuton lähikirjastojen verkko on tärkeää turvata. Kaiken kaikkiaan kirjastoista tulisi mielestäni kehittää entistä monipuolisempia kulttuurikeskuksia ja kaupunkilaisten yhteisiä olohuoneita. Kirjastojen palveluvalikoimaa ja aukioloaikoja voisi edelleen laajentaa.

Elävän musiikin osalta Helsingissä on ollut jo pidempään pulaa esiintymispaikoista, eikä kaupungissa ole myöskään liikaa treenikämppiä aloitteleville nuorille artisteille ja orkestereille. Onneksi Elmu ry:n ja Garden Helsinki-hankkeen yhteistyö tulee tuomaan tähän helpotusta tulevaisuudessa, mutta jo ennen sitä tarvittaisiin ratkaisuja tähänkin asiaan.

Itselleni tärkeimmät kulttuuriin liittyvät kysymykset alkavalla vaalikaudella ovat:

  • kulttuurialojen elvytys koronan aiheuttamasta notkahduksesta
  • kulttuurin harrastusmahdollisuuksien kehittäminen, erityisesti lasten ja nuorten osalta, sekä
  • kulttuuritoiminnan tilojen kehittäminen, kuten Arkkitehtuuri- ja designmuseo, Tanssin talo sekä elävän musiikin esiintymis- ja treenitilat.

Kohti kestävää kulutusta: Kiertotalouden ostoskeskus Helsinkiin

Meidän helsinkiläisten kulutukseen perustuva hiilijalanjälki on hieman yli kaksinkertainen verrattuna suoriin päästöihimme. Jos haluamme tehdä oman osamme kestävyysmuutoksesta ja tähtäämme hiilineutraaliksi, meidän on todella tärkeää muuttaa myös kulutustottumuksiamme kestävämpään suuntaan. Asiaa ei pidä jättää yksittäisten kuluttajien harteille, sillä kaupungilla on tässä myös paljon mahdollisuuksia. 

Yksi konkreettinen askel kohti kestävämpää kulutusta olisi perustaa Helsinkiin keskeiselle paikalle kiertotalouden ostoskeskus. Ostoskeskus, joka kokoaisi yhteen kaikki kiertotalouden valveutuneet toimijat ja edelläkävijät. Ostoskeskus, josta meidän kaupunkilaisten olisi mahdollista saada saman katon alta kaikki tarvitsemamme – kestävästi, helposti ja vaivattomasti. Ostoskeskus, joka kokoaisi yhteen paitsi eri toimialojen perinteisemmät second hand-toimijat, myös vuokraus-, korjaus- ja kunnossapitopalvelut. 

Naapuristamme Ruotsista tällainen löytyy jo Eskilstunasta, 1,5 tunnin matkan päästä Tukholmasta. Siellä toimii ReTuna -niminen maailman ensimmäinen ainoastaan kierrätys- ja uusiotuotteiden myyntiin keskittyvä ostoskeskus, jonka taustalla on kunnallinen jäteyhtiö Esem yhdessä omistajakuntiensa kanssa. ReTuna on hyvä esimerkki yhteistyöstä kuntatoimijoiden, julkisten palvelutuottajien ja yrittäjien yhteistyöstä, joka mahdollistaa kiertotalouden laajenemisen.

Kiertotalouteen keskittynyt ostoskeskus auttaisi meitäkin purkamaan kiertotalouden esteitä ja kehittämään myös uusia tulevaisuuden kiertotalouspalveluita. Ostoskeskus synnyttäisi uusia työpaikkoja. Se voisi tehdä yhteistyötä myös koulutussektorin toimijoiden kanssa kiertotalousosaamisen vahvistamiseksi ja start-up-kentän kanssa uusien innovaatioiden synnyttämiseksi.

Olen julkaissut asiasta tällä viikolla aloitteen Kuntalaisaloite.fi-palvelussa otsikolla: Kiertotalouden ostoskeskus Helsinkiin. Toivoisin, että kestävästä kulutuksesta kiinnostuneet kanssakulkijat kävisivät antamassa aloitteelle äänensä. Aloitteella on jo tuki Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskukselta sekä kiertotalouden pioneeri Anne Raudaskoskelta.

Lapsiperheiden hyvinvointi ja perheystävällinen kaupunki ovat itselleni sydämen asia

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että varhaiskasvatuksen ja pikkulapsiperheiden edut ovat tällä hetkellä ristiriidassa sen keskustelun kanssa, että pikkulapsiperheiden vanhemmat pitäisi saada nopeammin takaisin työelämään. (Paine tähän on ymmärrettävästi kasvava heikentyvän huoltosuhteen vuoksi, kun entistä pienempi työssäkäyvä joukko kannattelee hyvinvointimme tulopuolta.)

Kasvavassa Helsingissä on painetta lapsiperheiden palveluissa ja pulaa varhaiskasvatuksen henkilöstöstä jo ihan ilman näitä 1-2-vuotiaita jotka halutaan nyt kotihoidosta varhaiskasvatuksen piiriin. Tällä hetkellä Helsingistä puuttuu ”vaatimattomasti” lähes 500 varhaiskasvatuksen ammattilaista, ja myös tilaneliöistä on pulaa.

Tiedän monta vanhempaa (mkl. itseni) jotka ovat lykänneet töihin menoa yksinkertaisesti siitä syystä ettei päivähoitopaikka ole järjestynyt, ei ainakaan niin että perhearki olisi ollut tyydyttävää.

Nyt kotihoidon tuen kuntalisä ollaan poistamassa yli 1-vuotiailta, mikä asettaa monet pikkulapsiperheet vaikeaan tilanteeseen. Tästä kaikesta on kiittäminen Kokoomusta, joka ei suostunut mihinkään muuhun vaihtoehtoon tiukoissa budjettiväännöissä 👎👎👎 Tarjolla olisi ollut esim. tuloveron tai kiinteistöveron maltillinen korotus. Vihreät neuvottelijat tekivät kyllä parhaansa ja pitivät neuvotteluissa koulutuksen ja lapsiperheiden puolia – ja useampi neuvotteluvoittokin näissä asioissa saatiin.

Valitettavasti tässä näkyy mielestäni se, etteivät 1-2-vuotiaat pikkulapset ja heidän vielä perhevapaalla olevat vanhempansa ole mukana päätöksenteossa, vaan kotona vaihtamassa vaippoja näille pikkuisille. Nyt haetaan lyhytnäköisesti näennäisiä säästöjä, vaikka tämä kostautuu lapsiperheiden hyvinvoinnin heikentymisenä. Päätökselle ei ole tehty vaikuttavuusarviointia ja myös väitteet laskennallisista säästöistä kaipaavat tuekseen kaikille avoimia laskelmia, jotta päätöksenteko on läpinäkyvää.

Itseäni tämä asia ei ehdi enää juuri koskettaa, kun muutos astuisi voimaan vasta kesän kynnyksellä, mutta tiedän että asia koskettaa monia vastikään vauvan saaneita perheitä ja perheenlisäystä harkitsevia, myös keskituloisia pientuloisista puhumattakaan.

Muutoksen voimaanastumisen ajankohtakin on haasteellinen kun päivähoitopaikkojen saatavuus korjaantuu yleensä vasta elokuussa hetkellisesti. Miten aiotaan huolehtia päivähoitopaikat pikkuisille jotka joutuvat aloittamaan varhaiskasvatuksen jo ennen kesää? Aloitus hetki on muutenkin huono, kun kesäaikaan hoitajissa lomakauden vuoksi sijaisuuksia ja vaihtuvuutta. Nämä 1-2-vuotiaat pikkuiset tarvitsevat myös enemmän huolenpitoa ja sitovat siten enemmän henkilöstöä.

Minulle lapsiystävällinen yhteiskunta on sydämen asia. Siihen kuuluu myös se, että lapsiperheille annetaan itselleen vapaus valita, mikä on kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu päivähoidon suhteen. Pikkulapsiaika on samaan aikaan ihanaa ja kuormittavaa. Perheiden hyvinvoinnin mittarit pitävät olla mukana tällaisissa ratkaisuissa.

Väestöliiton perhebarometri 2018 kertoo seuraavaa: ”Naisista joka toinen ja miehistä kolmasosa toivoi, että kotihoidontukena maksettava hoitoraha olisi nykyistä suurempi. 338 euroa kuukaudessa ei ole kirjoittajien mielestä lapsiperheille tarpeeksi eikä kannusta heitä lasten hoitoon. Tästä oltiin sangen yksimielisiä. Edellisten näkemysten lisäksi pidettiin tärkeänä sitä, että lapsia ei pakoteta päivähoitoon, vaan että heitä voi hoitaa kotona kotihoidontuen avulla. Lasten kotihoitoa on tuettava vastaajien mielestä enemmän ja monien mielestä sen tulisi olla mahdollista myös yli kolmivuotiaille aina kuuteen ikävuoteen asti. Tämä myös tuottaisi säästöä päivähoitomaksuista yhteiskunnalle. Kotihoidontuen kuntalisiä on käytetty puskurina päivähoitopaikkojen lukumäärän kasvua vastaan. Näitä kuntalisiä on viime vuosina karsittu ja tukea on siirretty palvelusetelien ja yksityisen hoidon suuntaan.Lasten kanssa haluttaisiin viettää enemmän aikaa. Perheillä tulisi olla enemmän yhteistä aikaa, jolloin perhe voisi puhaltaa yhteen hiileen. Juuri mahdollisuus viettää lapsen kanssa riittävästi aikaa yhdessä oli yksi keskeinen perustelu, miksi lasten kotihoito asetettiin usein päivähoidon edelle. Sen katsottiin olevan lasten parhaaksi ja hyväksi kehitykselle. Vastaajien mielestä vanhemmat ovat parhaita asiantuntijoita omien lastensa kohdalla. Yhteiskunnan tulee tukea lasten kotihoitoa riittävällä tavalla. Sen avulla saavutetaan myös säästöjä. Lasten kotihoitoa perusteltiin usein perheiden oikeudella valita mikä on heidän lapselleen parhaaksi.”

Kuva: Pixabay, kuvaaja 460273

——

Helsingin Sanomat 7.12.2020: Helsinki leikkaa pienten lasten vanhemmilta yli 200 euroa kuussa: ”Asia saa minut vieläkin raivon valtaan”, sanoo vastasynnyttänyt psykologi Anu Heikkilä https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007665469.html…

Mitä kiertotalous on ja miksi se on tärkeää?

Kiertotalous on talousmalli, jossa ei tuoteta jatkuvasti lisää tavaroita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen. Siinä materiaaleihin sitoutunut arvo säilyy mahdollisimman pitkään yhteiskunnassa. Kiertotaloudessa talouskasvu ei ole riippuvainen luonnonvarojen kulutuksesta.

Miksi se on tärkeää, myös kaupunkien ja kuntien kannalta?
  • Kulutuksemme on tällä hetkellä aivan kestämättömällä pohjalla. Me suomalaiset kulutamme tällä hetkellä neljän maapallon edestä luonnonvaroja.
  • Kestävyysmuutoksella on kiire. New Yorkiin pystytettiin syyskuussa 2020 ilmastoviikolla kello, joka näytti sen paljonko meillä on ihmiskuntana aikaa korjata tilanne ja tehdä kestävyysmuutos siten, että pysymme Pariisin ilmastosopimuksessa asetetussa 1,5 asteen tavoitteessa keskilämpötilan nousussa. Kello näytti tuolloin syyskuussa, että aikaa oli tuolloin 7 vuotta 102 päivää.
  • Kiertotaloudessa on valtava potentiaali. Globaalisti 8,6 % kaikesta materiaalista kiertää, toisin sanoen 91,4% kaikesta päätyy jätteeksi.  Nimenomaan materiaalitehokkuus mahdollistaa sen, että meidän ei tarvitse tinkiä yhtä paljon hyvinvoinnista, vaikka senkin kohtuullistamista tarvitaan vauraassa maissa. 
  • Muutokseen tarvitaan mukaan ihan kaikki, myös kaupungit ja kunnat.

Miten pääsemme kiertotalouteen? Mitä se edellyttää yhteiskunnaltamme?

Sitra on tehnyt uraa uurtavaa työtä kiertotalouden parissa yhdessä yliopisto- ja tutkimuskentän kanssa, ja laatinut maallemme kiertotalouden tiekartan. Tiekartasta on tällä hetkellä olemassa jo 2.0 versio, ja siinä on kuvattu askelmerkit siihen, miten Suomi pääsee kiertotalouteen vuoteen 2025 mennessä.

Sitran mukaan Suomen kiertotalous vaatii neljän koko yhteiskuntamme läpileikkaavan strategisen tavoitteen toteutumista:

1) Kilpailukyvyn ja elinvoiman perusta on rakennettava uusiksi

2) Siirryttävä vähähiiliseen energiaan

3) Luonnonvaroihin suhtauduttava niukkuutena ja

4) Arjen päätöksistä tehtävä käyttövoimaa muutokselle. 

Jo olemassa olevia kestäviä ratkaisuja hyödyntämällä voisimme leikata arjen päästöjämme jopa 37 prosenttia, kun lähtötasona on vuoden 2010 päästötaso.

Lisää aiheesta oheisella videollani, jossa keskustelemme kiertotaloudesta yhdessä pitkän linjan kiertotalousammattilaisen Timo Huhtamäen kanssa:

Vihreitä arvoja tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan

Hei,

Me ihmiset olemme parhaillaan sekä Suomessa että globaalisti vakavan paikan edessä. Kovina aikoina, jos koskaan, tarvitaan nyt meitä, jotka jaamme Vihreät arvot. Me Vihreät olemme olemassa turvataksemme tulevaisuuden ja kaikki toimintamme perustuu arvoihin, joita ovat vastuu, vapaus ja välittäminen. 

Koronavirus koskettaa meitä kaikkia, mutta osalle se voi olla kohtalokas, joko oman tai läheisen terveyden vuoksi tai sitten taloudellisten menetysten vuoksi. Pahimmillaan molempia näitä. Kannetaan kaikki osaltamme vastuuta. Tällä hetkellä parasta vastuunkantoa on se, että noudatamme viranomaisohjeita ja välttelemme kaikkia turhia kontakteja, jos ei ole pakottavaa tarvetta esim. kaupassa tai apteekissa käyntiin ja suojelemme näin riskiryhmiä epidemian nopealta leviämiseltä. Läheisiin on helppo pitää yhteyttä ja osoittaa välittämistä myös etäyhteyksin. Naapurustossa voidaan yhteisöllisesti kannatella toinen toisia ja tarjota apua välttämättömiin kauppa- ja apteekkiasioihin sairastuneille tai altistuneille. Hankinnoissa yritetään suosia suomalaisia pienyrittäjiä, jotta heistäkin useimmat selviäisivät tästä talouden notkahduksesta. Yhdessä selviämme tästäkin.

Moni asia tulee varmasti olemaan toisin tämän kriisin jälkeen, kun pahimmasta epidemiahuipusta on toivottu. Toivottavasti. Helsingin Sanomien Saska Saarikosken 15.3.2020 essee otsikolla Pysähdys oli mielestäni erinomainen ja toivoa luova kirjoitus siitä, miten koronavirus voi osoittautua armoniskuksi turbokapitalismille – historialliseksi käännekohdaksi, joka pakottaa meidät ihmiset muuttamaan toimintamme perustavalla tavalla kestävämmälle pohjalle. Se, että nyt jo Yhdysvaltain johtajan talouslehti The Wall Street Journal:kin myöntää globalisaation menneen liian pitkälle, on iso asia. ”Haasteena on luoda järkevä tasapaino tehokkuuden ja kestävyyden välille, mikä ei onnistu, ellei nykyinen kriisi laukaise liian kauan lykättyä debattia globalisaatiosta ja kansallisesta turvallisuudesta.” Saarikoski siteeraa Wall Street Journalin toimittajaa William Galstonia. Me Vihreät olemme huolehtineet jo aiemmin, että tätä debattia on käyty, mutta nyt jos koskaan meillä on tärkeä tehtävä tuoda ratkaisuja pöytään paitsi Suomessa myös laajemminkin ja huolehtia siitä, että kaikki saadaan tähän kestävyysmuutokseen mukaan. Imua varmasti on. Hyvää pohdintaa siitä, miten elinkeinot tulevat muuttumaan ilmastonmuutoksen ja ympäristön vahingoittumisen vuoksi on Kohtuusliikkeen aktiivin Elina Hemminkin kirjoituksessa, joka löytyy täältä: http://vapausvalitatoisin.blogspot.com/2020/01/elinkeinot-tulevat-muuttumaan-ilmaston.html

Tänään vietetään maailman suurinta ilmastotapahtumaa WWF:n Earth Houria, ja haastaisinkin teidät kaikki mukaan. Earth Hourin teemana on Suomessa ruoka. IPCC:n mukaan 1,5 asteen tavoitteeseen tuskin päästään ilman ruokavaliomuutosta. Muutos tarkoittaa etenkin lihankulutuksen muutosta. Suomessa syödään lihaa yli 80 kiloa henkeä kohden vuodessa, ja ruoka muodostaa viidenneksen hiilijalanjäljestämme, saman verran kuin liikenne. Ilmaston kannalta punaista lihaa tulisikin syödä korkeintaan kerran viikossa. Lähde siis mukaan ja kokkaa tänään Earth Hourin merkeissä kotonasi kasvisruokaa. Inspiraatiota kokkailuun löydät esim. Vege it-bloggari Liisa Soultanisin ja Tuire Perryn kirjasta nimeltä Ekosafkaa, joka on ladattavissa ilmaiseksi täältä: https://www.vegeit.com/ekosafkaa-ilmainen-e-kirja/

Voimia ja hyviä vointeja teille kaikille! Pidetään huolta toisistamme näinä vaikeina aikoina. Yhdessä selviämme.

Kirsi Vuorinen
Länsi-Helsingin Vihreät, puheenjohtaja